Marraskuulumiset

Terkkuja vaan kaikille. Tällä viikolla sateli lumi maahan ja teki kaikesta niin jännittävää. Ihana haukella lunta pitkän kesätauon jälkeen. Kyllä se vain tämä on bernien keli, sanon minä.

Tänään oli bernien pikkujoulut Nopankylän laavulla. Keli oli mitä mainioin.

Menomatkalla laavulle juoksin Martan ja Veetin kanssa tosi kovaa koko matkan.

Meitä oli 12 huiskuhäntää ja iso joukko ihmisiä.

 

Lenkkeiltiin ja nuuhkittiin ja minä yritin myös iskeä itselleni omaa daamia - ei onnistunut tällä kertaa...

...vaikka yritystä oli kyllä kovasti...

 

Oskarista ja musta on tullut hyvät kaverit; se leikkii mun kaa piilosta ja on muutenkin mukava poika.

 

Mukavaa pikkujouluaikaa kaikille - toivottavasti teidänkin pikkujouluissanne on yhtä kivaa!

 

 

 

Lokakuisia kuulumisia - tokonäyttelyviikonloppu takana

Tjänare! Lokakuu on ollut koiramaisen kaunista ruska-aikaa. Oon nautiskellut suunnattomasti syksyn sulotuoksuista, lehtien rapinasta, metsäretkistä ja kelien viilenemisestä. Ekat lumihiutaleetkin tippuivat tällä viikolla, hip hurraa! Osallistuin myös lintulaudan maalaamiseen, onneksi talomaali ei pysy kovin hyvin turkissa näin näyttely alla...

Treenipuolella olen ahkeroinut IKKJ:n kentällä. ALO-liikkeistä luoksepäästävyys ja paikkamakuu 2min menevät jo hienosti. Oon saanut jo hyviä liikkeestä seisahtumisia, hyviä pätkiä seuruuta, hyviä hyppytreenejä (kunhan vain se namialusta on laskettu sinne esteen taa) eli kyllä opin tiellä ollaan. Kaikista vaikeimpia asioita koko hommassa on se motivaation löytäminen ja tekemisinnon löytäminen niinä päivinä, kun ei vain kiinnosta. En juurikaan jaksa leluista perustaa treeneissä, kotona patukan pureminen on kyllä nastaa. Jaksan tehdä myös muutaman spurtin narupallon tai muun perään, mutta muuten toi lelupalkka on vähän niin ja näin. Onneksi emäntä tietää varustautua jo reiluilla ruokamäärillä näihin treenihetkiin.

19.10 oli Sennenkoirien toko-päivä Ilmajoen hallilla. Kouluttajana oli Kailion Heidi. Oli komeita kolmivärisiä huiskuhäntiä ja minä. Taas pitkän tauon jälkeen halliolosuhteet meinas tehdä tenän - ne vanhan kanalan kattohärpäkkeet ovat tosi outoja. Tehtiin pari 20 min pätkää ankaraa duunia. Aluksi emäntä teki vaikka mitä sirkustemppuja, että mua olis alkanut kiinnostamaan noi duunin aloittelut mutta rauhoittuihan se Heidin avustuksella. Kuulemma koiran pitäisi ottaa kontaktia treenin alussa ihmiseen eikä päinvastoin, mitäh...? Pikku hiljaa päästiin seuraamiseen ja sivulle menoon. Tarviin vielä apua ja herkkuja tässä kohtaa, emäntä on ollut vähän liian hötky tässä! Toisella pätkällä mua ei rassannut toi tilanne enää niinkään, vaan tein duunia ihan tosissaan. Hyppäsin kuin esteratsu Heidin ja emännän avustuksella ja ruutuakin pääsin kokeilemaan. Aika nastaa se oli mutta kyllä olin poikki päivän jälkeen.

Heti seuraavana päivänä oli Seinäjoen kv-näyttely. Olin NIIN väsyny aamulla, mutta tulipahan mentyä kun harjoiteltuakin tuli. Oltiin pitkästä aikaa meinaan viikolla Jalasjärven maneesilla näyttelytreeneissä. NO, näyttelystä siis. Vastassa oli tiukka ruotsalainen tuomari, yli 10 urosta ja mä, karvaton väsynyt pieni bernipoika. Olin ekaa kertaa avoimessa luokassa ja kyllähän mä näytän vielä aika kakaralta muiden joukossa. EH tuli ja samaa höpinää avoimista etuliikkeistä, korkeasta hännästä ja nyt tää noukka-kritiikki - tuomari mittas sormella mun noukkaa ja otsaa vaikka kuinka kauan ja joku osa oli muka liian lyhyt. Pöh, ne on ne ruottalaaset sellaasia. Mun noukassa ei oo mitään vikaa.

Mutta nyt oon niin väsynyt että viikkoon en tee yhtään treeniä. Hyvää yötä!

Tokokuulumisia

Nyt täytyy välillä päivittää mun treenikuulumisia. Oon nyt syksyn ahkeroinut tottelevaisuusliikkeitä Ilmajoen kokeisiin tähtäävien treeniryhmässä joka viikko. Odotan harjoituksia aina innolla. Kyttään autoa ja treenireppua aina pihalle mennessä ja heti kun takaluukku aukeaa, ryntään kyytiin. Pää vain kopisee luukkuun, mutta minkäs teet. Kiire on.

Kentällä harjoitellaan muiden huiskuhäntien kanssa elämää, häiriöö ja ALO-liikkeitä. Meistä kaikista tulee kyllä tosi hyviä ja tietty ollaankin jo aikamoisia. Osa opeista menee niin suoraan emännälle, mutta jahka sekin oppii - aikanaan.

Eilen oli viimeksi koetreenit. Siellä liikkuri (käskyttävä täti, koetuomari) antaa ohjeita mihinkä suuntaan emännän pitäis marssia - mähän tiedän mihin oon menossa mutta tota emäntää täytyy ohjastaa. Paikkamakuu meni koko 2min hienosti paikallaan. Tosin mä en jaksanut kovin valppaana olla; eikös se nyt riitä että röhnöttää maassa jotenkin - vähän niinkuin sohvalla makais. En sentään selijuulle heittäny. Muut kilpakaverit hoiti ton tarkkana olon että mä sain ottaa lunkisti. Mä oon niitä bernejä, etten hötkyile, jos voi vähän rennommin ottaa nää puuhailut - ja oli muuten kuumakin vielä, +19 astetta syyskuulla...

Omat yksilöliikkeet meni kanssa aika hyvin jo. Seurasin emäntää kuin hai laivaa kytkettynä. Sitten naru veks ja seurasin mä - vähän takavasemmalla mutta mukana. Osasin pysähtyä odottamaan ja jatkettiin taas matkaa. Luoksetulo meni kanssa hyvin, vaikkei mun asennot nyt niin täydellisiä ole. Olen suurten linjojen uros ja tyytyväinen itseeni. Ja emäntäkin kehui ja raapi mahaa vaikka höpisi jotain motivaation lisäämisestä. Höpisköön ja raapikoon mahaa...

Osasin relata jo muutenkin koko tilannetta aika hyvin; söin jopa herkkuja kisapaikalla. Mähän yleensä syljen eväät suusta näissä kilpatilanteissa, oon sen verran huippuvireinen kisaaja.

Mutta tälleen me meinataan treenata talvi ja sitten keväällä osallistua ALO-luokan tottelevaisuuskokeeseen. Näyttelykehissä käydään Seinäjoella lokakuulla, muuten ei varmaan jaksa komeuksiaan esitellä talven mittaan.

Huomenna meille tuleekin kavereita; E-P:n bernit tulee meille syyslenkille. Kivaa, toivottavasti nähdään huomenna :)

Mini-Suloiset 4vk

Neljän viikon iässä meitä nukuttaa vielä paljon.

Mitäs siellä tapahtuu?

                                          Mikä heiluu, jännä juttu, täytyy tulla kattomaan.

 

Mua kyllä ramasee niin paljon, etten jaksa hötkyillä nyt turhia.

 

Rakastamme jo nyt ihmisiä ja sylittelyä.

Olemme tottuneet jo lapsiin ja rakastamme heitä.

 

 

 

Musta tuli iskä

Rakkauden täyttämä kevät toi tullessaan kahdeksan supersuloista palleroa; 5 tyttöä ja 3 poikaa. Oon niin ylpeä näistä. Mun tyttöystäväni, pentujen äiti on Aurinkomyrskyn Baluna.

Katsokaapa näitä  (pentuset kolmen viikon iässä)

Näyttelyputkessa...

Alkukesästä ollaan nyt ahkeroitu näyttelyissä. Olen ollut mätsärin kuningas sekä käynyt virallisessa näyttelyssä Tuurissa ja Aurassa. Arvosteluin mitaten olen erittäin hyvä, vielä kasvamassa olemassa uros. Liikun hyvin, vähän etupää vielä honkkelehtii ja olen kaunisilmeinen, hyväpäinen uros. Hah, mitä höpinää, mutta erittäin hyvä tietenkin tunnustan olevani.

Olen nyt tuon rakkauden täyttämän kevään jälkeen ollut kovin huono syömäri, alkaa nyt näkyä jo kropassakin. Onneksi emäntä haki jotain superhyvää neuta, niin pääsee oikein makustelemaan... Heinäkuussa käyn vielä Seinäjoella näytillä, mutta sitten jään kasvamaan miehen mittoihin.

Mukavaa kesää kaikille!

Tulokset:

8.6 Töysä NUO-EH NUK2

16.6 Aura NUO-EH NUK3

6.7 Seinäjoki NUO-ERI NUK1

Rakkautta ilmassa

Voiko olla suloisempaa morsianta...?

Tottiskurssi päättyi

Sunnuntaina oli tottiskurssin päätöspäivä. Pari viimeistä kurssikertaa olivat ulkosalla Riistavallin kentällä, jossa on upeat puitteet harjoitella. Päivät olivat tosi lämpimiä ja kuumuus vei vähän parasta särmää. Osa liikkeistä meni jo ihan hyvin mutta tottakai paljon harjoiteltavaa on.

Olen vähän suurpiirteinen noissa asennoissani; usein vinossa tai puolilöhössä johonkin suuntaan. Teeskentelen joskus myös kuuroa.  Kohtuullisen mahdollista suorittaa alokasluokan koe hyväksytysti joskus, luulee emäntä. Saatiin kyllä Susannalta hyviä vinkkejä ja intoa treenata lisää, mutta eihän tämä jannu joka päivä aina jaksa kuunnella komentoja...

Yleensä tykkään harjoittelusta ja herkkujen popsinnasta siinä samalla. Alan heti touhottaa, kun näen, että oma reppu nostetaan autoon. Jee, reenipäivä :)

Kotosalla tehdään kanssa pieniä harjoituksia lenkin lomassa ja mulle se passaa kyllä. Emännällä on nykyään sellainen makkaraliivi, josta tietää, että kannattaa kuunnella tai olla ainakin kuuntelevinaan.

Vaikein harjoitus tokokurssilla oli noutokapulan haku. Ensihaukkaus tuosta puisesta möhkäleestä oli tylsä ja mauton - ei siis voinut vähempää kiinnostaa. Saimme kapulan harjoituksiin kotiin ja se puettiin isännän kintaaseen.

Läps, läps - johan aloin syttyä leikkiin ja nyttemmin olen jopa haeskellut tuota möhkälettä. Vaatii emännältäkin vähän enemmän tuota kekseliäisyyttä, jos meinaa saada tämän bernin kovaan suoritusvireeseen.

Voin kyllä alokaskurssin jälkeen suositella tätä aktiviteettiä muillekin huiskuhännille - kivaa oli ja tekemisen meininkiä porukalla.

 

Kuvia, kuvia

Tänään oli tosi lämmin päivä. Muiden mielestä oli ihanaa, mun oli vain tosi kuuma. Kivaa on se, että ruoho vihertää ja siinä voi piehtaroida. Ja grillikausi on alkanut.

Tässä tuoreita kuvia; minä olen näin komea :)

Parakkimäen sulotuoksuja nuuhkimassa



Tää on mun suosikkibaanani - kohti metsäojaa menossa

Kesän näyttelykalenteri alkaa muodostua

Emäntä tuossa teki vihdoin viimein näyttelyilmoittautumiset. Voit tavata minut siis näillä näkymin kehässä ainakin:
-8.6 Tuurissa
-16.6 Aurassa
-6.7 Seinäjoella

Luultavasti tulemme myös Valkeakosken erkkariin, mutta loppukesän ilmoittautumisia ei nyt vielä tarvitse lyödä lukkoon.

Nyt sitten kasvattamaan näyttelyturkkia ja esiintymisegoa - ja sitä kehäjuoksua täytynee ilmeisesti taas harjoitella. Nyt kun harjoitellaan tokoa puolitosissaan, ei jännitä juurikaan nämä kehäesiintymiset. Mutta möllitokossa taitaa olla haastetta sitäkin enemmän :)

Nyt näyttäisi siltä, että saataisiin tänne kotipitäjäänkin treeniporukka viikottaisiin tapaamisiin tokopuolelle - kivaa.

P.S. Mulle tulee morsian ens viikolla - kiva,kiva...

Kevättä ilmassa

Ihanaa, kevät on vihdoinkin saapunut. Aika jolloin kura roiskuu ja metsän sammaleikossa voi spurtata suojuoksua. Tässäpä keväisiä kuvia...

Keväällä asumme järven lähistöllä.



Viimeisiä lumia haukellaan 27.4.2013

Ekat mopolla-ajokelit.





Hä, sanoitko jotain?

Tokoilua 2

Toisen hallitreenin jälkeen sanoisin, että musta tulee tosi fiksu isona  - ja emännästä myös. Lihapullatkin lenteli paljon nopeammin toisella treenikerralla. Onneksi noi kaksjalkaiset kamut tsemppas emäntää - tuli vähän nopeutta senkin liikkeisiin. Mäkin pääsin taas jyvälle tästä touhusta - en säpsinyt enää hallia enkä piitannu paljon muista koiruuksista - oli mukana tällä kertaa nuorta viisautta ja tokokoiran alkua.

Kyllä berni vain osaa ja pystyy, jos haluaa - melkein mitä vain :) Aina ensin täytyy vain varmistaa, että emännän taskut on ladattu täyteen kaikkea tosi hyvää...

Tokokoira Sulous vai Kaameus..

No nyt olin ekaa kertaa ALO-tokokurssilla. Laitoin heti hösseliksi kun huomasin, että vihdoinkin mentiin nelijalkaisten bileisiin. Mutta... ekan kerran piti pistää häntä koipien väliin kun näin ton hallin. Hirveet kanansyöttölaitteet katossa ja isoja koiria oli muitakin kuin minä - hui. Ja mä kun luulin että täällä sais vain juosta ja telmiä pimujen kanssa.

Olin tosi innokas ja äänessä melkein koko ajan. En millään olisi malttanut tehdä oikein mitään. Tai pikemminkin ehdin tehdä kaikki liikkeet ennen käskyjä, varsinkin ne väärät. Ja varsinkin toisten vuorolla. Emännän mielestä kaikki opitut liikkeetkin oli muisto vain tänään. Minusta vain emäntä oli mahdottoman hidas jakamaan noita käskyjä ja lihapullia tahdissa. Ja tottahan se oli...

Voi kun jännää, mitähän ensi viikon oppitunnista tulee... Toivottavasti kelit lämpenee, että emännän lihapullakäsikin on nopeampi!

Kevättä ilmassa

Kyllä on ollut kaunis kevät. Paljon lunta, pakkasta rapeasti koko maaliskuun ja aurinkoiset päivät. Tiet alkaa olla osittain sulia joten pyöräkin on kaivettu jo esille ja sukset viety vintille. Oikeaa bernikeliä sanoisin.

Kerron vähän uusia kuulumisia:
Olen vihdoinkin saanut paikan toko-kurssille. Kiva aloittaa treenit. Mennään Imajoelle IKKJ:n oppitunneille. Olen kotona harjoitellut ahkerasti ja jotain oppinutkin - ainakin yläfemman... Toki sitä samaa seuraamista ja sivullemenoakin  harjoitellaan; aika hyvin tarttuu oppi päähän kun on komentajalla herkkutakki mukana. En tosin kovin hienosti ja nopeasti asentoihin mene mutta sinne päin riittävällä tarkkuudella. Kuulemma häiriötä pitäisi nyt saada harjoituksiin ja siinä onkin tosi hyvä toi tokokurssi. Ja kesää kohti muutenkin treeniporukka lisääntyy kotonurkilla, toivottavasti myös omalla JAKK:n kentällä.

Arkielämässä olen ollut kuulemma aikamoinen teini-ikäinen riiviö välillä, oikea mörri (ei taida olla kehu). Nyt jo vähän rauhallisempi kuulemma. Yhteen ollaan otettu talon herruudesta ja häviölle mä siinä jäin. Tota poikaa mä vielä vähän oon yrittäny alistaa kun ei emäntä näe... Nyt on kamala koliseva purkki tossa pihalla mua varoittamassa ja arestiinkin olen joutunut. Ei oo helppoa olla murkkuikäinen berniuros, sanon mää!

Mutta muuten mä rakastan kauheesti mun läheisiäni: varsinkin lapset ja lapsien kaverit on suloisia.


Olen saanut uuden koirakaverin, Lunan. Siinä vasta narttu minun makuuni. Me saadaan kuulemma vähän kokeilla sitä yhtä juttuakin :) onpa jännää.
Mutta nyt ulkoilemaan, kuulemisiin.

Hiihtoretkellä

Suloista Sunnuntaita kaikille! Tänään on ollut hieno päivä touhuta ja nukkua; siis molempia vuorotellen. Lapset ja isäntä ovat reissun päällä joten olen ainut mies talossa - ja ainut huomion kohde myös. VAU.

Olen nyt vähän ottanut iisimmin noiden ympäristön hajujen suhteen. Aikani vouhasin, tein syömälakon ja so what - ei morsiamen morsianta tullut tyrkylle. Tai mua ei vain päästetty oikeaan aikaan paikalle. Siispä aloin taas syömään ja korvatkin ikäänkuin palautuivat paikalleen. Nyt on tokoiltu kotipihalla ja emännän lenkkitakin taskutkin ovat taas täyttyneet herkuilla- sehän passaa.

Tänään olimme hiihtämässä ekaa kertaa. Emäntä varustautui tukevalla retkivyölaukulla, monitoimiremmillä ja minä pukeuduin valjaaseen. Ja eikun baanalle. Luopajärven lenkit on ajettu ja pääsin minäkin sinne - kai jollain voi olla valittamista mutta en sotkenut latuja vaan juoksin nätisti vierellä. Oli tosi nastaa. Vaikka emännällä taisi olla jotain vaikeuksia välillä, varsinkin alamäkien kohdalla. Haastetta reittiin toi myös se, että lunta on aika vähän metsässä ja kivenmurikat toimivat hyppyreinä. Hengissä kuitenkin selvittiin eikä tullut kertaakaan sotkeutumista suksiin tai sauvoihin. Toinen suksisauva kyllä meinasi olla välillä tiellä, vähän pelottikin se välillä. Tärkeimmäksi komennoiksi ehdottomasti muillekin hiihtämään lähteville koirakoille tiedoksi: minä ensin (siis emäntä ensin), sivulla (harjoitelkaa ehdottomasti molemmilla sivuilla nätisti kulkemista) ja mennään. Näillä pääsee hyvin matkaan. Ja kuulemma hankintalistalle tulee kullanarvoiseen monitoimiremmiin se joustokappale väliin.

Nyt ramasee tosi lujaa. Hohhoijaa...

Narttuja, narttuja enemmän narttuja

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni. Uusi vuosi vaihtui rakettien paukkeessa mammalassa. Oli tosi nastaa. Makkaraa grillattiin ja kaikki hengaili ulkona. Mua ei raketit yhtään haitannu vaikka araksi luonteeksi mua sanovatkin. Mielenkiintoisia pötköjä lähinnä.

Enemmän mun päätäni vaivaa nää sulotuoksut ympärillä. Tyttöhajuja on joka puolella ja mä aivan sekoan. Sisälläkin mua aivan itkettää, kun en pääse ulos tuoksuttelemaan. Murisen muille uroksille, murisen jopa ihmisille - ainoastaan tytöt täyttää mun pään tällä hetkellä. Sisällä nää kaksjalkaiset tiuskii mulle, mutta ne ei ymmärrä kun niiden nenään ei mikään haju näytä ylettyvän. Käsittämätöntä.

Emäntä tossa miettii kuulemma jotain kastrointiasiaa - onkohan se jotain syötävää...?