Treenipuolella olen ahkeroinut IKKJ:n kentällä. ALO-liikkeistä luoksepäästävyys ja paikkamakuu 2min menevät jo hienosti. Oon saanut jo hyviä liikkeestä seisahtumisia, hyviä pätkiä seuruuta, hyviä hyppytreenejä (kunhan vain se namialusta on laskettu sinne esteen taa) eli kyllä opin tiellä ollaan. Kaikista vaikeimpia asioita koko hommassa on se motivaation löytäminen ja tekemisinnon löytäminen niinä päivinä, kun ei vain kiinnosta. En juurikaan jaksa leluista perustaa treeneissä, kotona patukan pureminen on kyllä nastaa. Jaksan tehdä myös muutaman spurtin narupallon tai muun perään, mutta muuten toi lelupalkka on vähän niin ja näin. Onneksi emäntä tietää varustautua jo reiluilla ruokamäärillä näihin treenihetkiin.
19.10 oli Sennenkoirien toko-päivä Ilmajoen hallilla. Kouluttajana oli Kailion Heidi. Oli komeita kolmivärisiä huiskuhäntiä ja minä. Taas pitkän tauon jälkeen halliolosuhteet meinas tehdä tenän - ne vanhan kanalan kattohärpäkkeet ovat tosi outoja. Tehtiin pari 20 min pätkää ankaraa duunia. Aluksi emäntä teki vaikka mitä sirkustemppuja, että mua olis alkanut kiinnostamaan noi duunin aloittelut mutta rauhoittuihan se Heidin avustuksella. Kuulemma koiran pitäisi ottaa kontaktia treenin alussa ihmiseen eikä päinvastoin, mitäh...? Pikku hiljaa päästiin seuraamiseen ja sivulle menoon. Tarviin vielä apua ja herkkuja tässä kohtaa, emäntä on ollut vähän liian hötky tässä! Toisella pätkällä mua ei rassannut toi tilanne enää niinkään, vaan tein duunia ihan tosissaan. Hyppäsin kuin esteratsu Heidin ja emännän avustuksella ja ruutuakin pääsin kokeilemaan. Aika nastaa se oli mutta kyllä olin poikki päivän jälkeen.
Heti seuraavana päivänä oli Seinäjoen kv-näyttely. Olin NIIN väsyny aamulla, mutta tulipahan mentyä kun harjoiteltuakin tuli. Oltiin pitkästä aikaa meinaan viikolla Jalasjärven maneesilla näyttelytreeneissä. NO, näyttelystä siis. Vastassa oli tiukka ruotsalainen tuomari, yli 10 urosta ja mä, karvaton väsynyt pieni bernipoika. Olin ekaa kertaa avoimessa luokassa ja kyllähän mä näytän vielä aika kakaralta muiden joukossa. EH tuli ja samaa höpinää avoimista etuliikkeistä, korkeasta hännästä ja nyt tää noukka-kritiikki - tuomari mittas sormella mun noukkaa ja otsaa vaikka kuinka kauan ja joku osa oli muka liian lyhyt. Pöh, ne on ne ruottalaaset sellaasia. Mun noukassa ei oo mitään vikaa.
Mutta nyt oon niin väsynyt että viikkoon en tee yhtään treeniä. Hyvää yötä!