2. elokuuta 2012

Mätsärit Jalasjärvellä 17.7.2012

Tuli taas aika pakata reppu - olin heti innoissani. Mulla on siis oma treenireppu, josta heti tiedän, että nyt alkaa tapahtua. Ja tutulle kentällehän me mentiin - paitsi että siellä oli koiria hurjasti. Olin vähän tohkeissani moisesta yleisöryntäyksestä ja yritin vähän ärhennelläkin uroksille. Numerolappu tuli ja sitten tajusin, että tää on tätä touhua...


Kehässä oli monta pentua. Jouduin odottelemaan tosi kauan. Onneksi yleisön joukossa oli ihania ihmisiä ja suloisia pikkukoiria: varsinkin Siru joukkoineen oli niin mun mieleen :D
Mun taistelupariksi tuli vesikoira, onneksi ei syötävän suloinen valkoinen puudeli. Käyttyidyin tosi mallikelpoisesti, jaksoin seistäkin melkein koko ajan. Sininen nauha tuli tässä vaiheessa.
Ja sitten ryhmäkehässä. Juoksukin tuntui sujuvan helteisestä kelistä huolimatta. Kannatti ravata, palkinto tuli - olin sinisten pentujen 3. Ja niin ylpeä mun ruusukkeestani!






Kesälomat ohi

Ensi viikolla alkaa syksy ja arki. Kaikki katoavat aamuisin jonnekin ja ohi on leppoisat löhöpäivät trampoliinin alla. Mun tarvii ruveta päivystämään yksin tätä tonttia - en mä kyllä vahtia osaa mutta kattelen sujuvasti, jos vaikka tulis murtovarkaita. Tai tapahtuis muuten jotain jännittävää.

En oppinut tykkäämään uimisesta ekana kesänäni. Jalat kyllä tykkään kastella. Enkä tykkää hyttysistä ja paarmoista. Hauskinta on juosta vesisateessa; erityisesti märkä metsä ja sammaleikko saa minut hurmoksiin. Miksiköhän muut eivät innostu näistä vesilenkeistä niin paljon kuin minä. Onneksi siis mun näkövinkkelistä vettä piisasi lakeuksilla tänä kesänä. Myös hiekkalaatikko on mun suosikkimestojani - mammalan kukkapenkit toki myös. Tykkäsin myös kesällä autoilureissuista, jätskinhakureissuista, grillauksesta ja kaikista kivoista koirareffeistä, joissa kävin.

Parhaimman kommentin koostani sain kuulla mammalassa lomalla pikku-Eliakselta, minun mittaiselta miehenalulta. Hän vähän mua arasteli ja oudoksui kokoni takia, kiinnostin toki kovasti. Kovasti nauratti kaikkia kun hän kommentoi: "Tulo, Hevonen, I-ha-haa". No, hirnumaan en kuitenkaan oppinut...