Joulutervehdys

Toivotamme kaikille Teille - huiskuhännille ja hännättömille, oikein mukavaa ja herkullista joulunaikaa! Muistattehan ettei saa ahmia liikaa herkkuja!
Erityisesti lämpoiset terveiset lapsukaisilleni perheineen sekä kasvattajalle ja morsiamilleni :)

t.Sulo

Kesä 2014: Harrastuksia ja pentusia...

Kesä vierähti nopeaa. Oli kiva rötköttää nurmikolla varjossa tai trampoliinin alla läähättäen. Aika rennosti otin kotosalla.

Hommiakin tuli paiskittua. Suoritin agilityn alkeet ja erityisen ylpeä olen siitä, että tassuttelin sekä puomin että keinun läpi, sitä ei olisi moni uskonut. Tosin kolmannella keinun ylityksellä tajusin, että alapää romahtaa maahan kun lujaa menee ja sen jälkeen en sitten mennytkään siitä. Mutta hauskaa oli. Eniten nautin esteiden yli hyppimisestä. Ilmankos mua sanotaankin pieneksi poniksi välillä...

Kävin myös testaamassa hakua metsässä. Se oli jännää, mutta koska toi emäntä oli lajista yhtä kuutamolla kuin minä, ei siis siitä sen enempää - vielä. Tottista ollaan harjoiteltu myös ja ihan potentiaalista ainesta, ainakin jossain. Tosin oon tosi herkkä hikoamaan ja janokin pakkaa tulla ja haistelemassakin täytyy käydä - eli keskittyminen herpaantuu aika pienestä. Motivaatioo, motivaatioo, siinäpä sitä treenaamista.

Noi flikat sai mun pään tänä kesänä niin pyörälle, että senkin takia kaikki häiriöt ikään kuin kutsuu mua puoleensa - ja välittömästi. Treeniseuraa sain omista JKH:n koiraharrastajien porukoista hyvin ja sillä tiellä nyt jatketaan. Lähinnä varmaan omiksi iloiksi tai kuka tietää...  Jälkeä ollaan vähän itse harjoiteltu ja se on kyllä vaikeeta. Juoksen hajujen perässä sinne tänne enkä meinaa löytää mitään. Kuulemma suuren kuononi avulla pitäisi löytää jotain jäljestämällä mutta en mä kerkee oikein sellaseen keskittyä. Mun suuri kuononi palvelee vain tyttöhajujen etsinnässä... 

Yksi näyttelykin saatiin käytyä läpi. Kihniöstä haettiin EH ja varsin tutulta kuulostaneet arvostelut. Tuskin näyttelykehiä enää käyn ravaamassa kun en siitä niin piittaa. Olen erittäin hyvän näköinen, mutten täydellinen ja sillä mennään :)

Kiitos Lauralle esittämisestä!

 

 

 

 

Sitten vielä yksi elämäni jännittävimpiä hetkiä. Elokuun 31. päivä syntyivät mun ja Elman tyttäret - kolme kaunista bernityttöä Kauhajoelle. 

Kävin katsomassa palleroita pari viikkoa sitten ja kyllä mä ihmettelin. Elma oli yhtä ihana kuin aina mutta sitten se meni maate ja keskittyi antamaan maitoa noille karvapalloille. Unohti mut! Mä aivan säikähdinkin yhtä pentua kun se tulla hiipi nuuskimaan mun takajalkaani. Törkeetä. Ei kysynyt lupaa ensin. En siis juurikaan perusta noista penikoista, aikuiset nartut ovat mun mieleen enemmän.

 Emäntä aivan sekosi näistä karvapalloista tietenkin. Ja noista vaaleenpunaisista vauvatassuista, mutta me perheen miehet vedettiin tässä yhtä köyttä eikä pentu muuttanut taloon. Toivon kuitenkin tyttärilleni parhaita mahdollisia koteja ja paljon rakkautta, sillä sitähän me bernit osaamme antaa ja ottaa.

Pentujen kuvia

Voiko mikään olla suloisempi otus kuin bernin pentu, varsinkin omani. Tässä kuvia, joissa pennuilla ikää viisi viikkoa. Pennut syntyneet Aurinkomyrskyn kenneliin Karijoelle. Viisi reipasta tyttöä, kolme komiaa poikaa.


Mini-Sulo

Ihmistä kohti painaudun

Näkisinkö täältä paremmin



Siellä missä ihmiset, siellä me rakkaat

Mitäs täällä tapahtuu

Voiko suloisempaa olla

Erityisen lapsirakkaat

Tuleva vahti

Tulenko sinne

Saanko esitellä, poikani :)

Heissan lukijat,
olen pitkään jo ollut aikeissa esitellä poikani kuvat ensimmäisestä pentueesta. Nyt kun Karijoella on taas 8 palleroa etsimässä uutta kotia, tuli tää taas mieleen ja näytänkin kuvin millaisen pojan saimme aikaan. Tässä esittelyssä Onni. Onni on kaunis ja mukava berni-nuorukainen ja asustelee Pohjanmaalla emäntänsä Heidin hellässä huomassa.

Pentuja, pentuja...

Kevät oli kovin ihana ja rakkaudentäytteinen. Toukokuulla kohtasin ensirakkauteni Aurinkomyrskyn Balunan ja kas, odotamme jälleen pentuja tuon rakkaudentäytteisen kohtaamisen jälkeen.

Pennut syntyvät heinäkuun alkupuolella. Ihania karvapalloja luvassa Karijoelle... Ensimmäinen pentue oli oikein komea ja tasainen pentue, josta syntyi hyvänluonteisia bernipentuja. Näitä pentuja voi tiedustella Aurinkomyrskyn kennelistä Annelta :)








Minua kävi myös tapaamassa uusi heila. Saas nähdä tuleeko tästä mun ja Elman jutusta jotain. Mukava pimu.

Elman taivuttelu vaati vähän työtä mutta heltihän se lopulta mun hurmurin elkeiden edessä.




Syksy näyttää miten käy.
Mahdollisen pentueen sukutaulu löytyy täältä...
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI54508/11&ReknoE=FI32642/11


 

Ep:n bernien kesäpäivät 15.6.2014

Olipas mukavaa. Minä ja viisi tyttöä sekä muheva metsä. Aurinko paistoi sopivasti ja makkaraa piisasi. Kiva että meillä berneillä on omia kesäjuhlia. Kaikki sennenkoirat mukaan näihin karkeloihin. Paikat löytyy EP:n bernien sivuilta.

Tässä jotain kuvia:


Vilpoisin paikka jaettu Martan kanssa

Majan kuningas

Lentomakkaroita; mäkin saan yhden täsmäheiton kiinni muuten en pärjänny likoille ollenkaan

Makkaran etsintä

Naurattaa



Aurinkoiset kevätterveiset

Ajattelin vain kertoa, että mulle kuuluu ihan hyvää. Olen tämän talven harrastanut lähinnä kotitöitä, lasten kanssa touhuilua, metsälenkkejä ja kotitokoilua.

Olen kova vahtimaan taloa ja siksi takana onkin työntäyteinen talvi. Emäntä meinaa, että vähempikin riittäisi mutta olen nyt niin innostunut siitä. Työn vastapainoksi olen läähätellyt takkatulen vieressä jääkaappia kaihoisasti katsoen. Olen myös innokas tulemaan syliin ja painamaan pienen pääni vasten toisten kasvoja. Olen keksinyt myös, miten kahvit saa lentämään kupista: voimallinen kuonon työntö kainaloon ja pään heijaus ylös saa yleensä paatuneenkin kahvinjuojan irrottamaan otteensa mukista ja huomaamaan minut. Olen vähän ristiriitaisessa nuoren uroksen vaiheessa; toisaalta rakastan ihmisiä mutta kotiini en päästäisi vieraita ihmisiä. Varsinkin jos ympärillä on tyttöjen sulotuoksuja, pullistelen vähän liikaakin kuulemma.

 Emäntä alkaa näin kevään tullen höyrytä joidenkin ilmoittautumisaikojen kanssa, mutta onneksi innostuu niin aina viime tipassa, että nuo näyttelyt ainakin näyttävät menevän alkukesästä ohi kuonon. Huh, hyvä niin, en niistä niin perustakaan. Sen sijaan olen oikein innokas tuohon tokoiluun. Haen jopa sitä kapulaakin kaksi kertaa. En enempää, se on jo tosi paljon. Enkä kyllä jaksa aina tuoda sitä emännälle asti, on se niin rankka liikesuoritus.

Kokeeseen olisin kai muuten valmis, mutta noi häiriöt on kyllä liikaa mulle. Jos siellä on ihania tyttöjä tai pullistelevia isoja uroksia, meitsi kyllä käy kuumana. Jotain harjoittelua kuulemma tulossa mulle tästä, saas nähdä. Mun mielestä bernin täytyy tehdä mitä bernin kuuluu tehdä - tosin joku kouluttaja sanoi hiljan, ettei ole moista bernivirtaa ennen nähnyt. Emännän mielestä kohta mennään kastraatioon, mikähän sekin on.  Jotain syötävää toivottavasti.

Tänään kävin kannustamassa mun Oskariani kartingradalla. Päivä oli tosi lämmin, mutta maa on onneksi vielä melko viileää. Ja jätski kanssa :)

Tammikuun kuvapäivitykset...

Kotipihassa olen tarkkana kuin porkkana, kuka liikkuu, onko tuttu vai tuntematon...

 

Seisomaharjoittelua...

Ja vihdoinkin metsään...

Miks sä nyt sen kameran kanssa jäit touhuumaan?

 

Talvikelien huonot puolet löytyy tassujen pohjista...

 

Melkein putsattu tassu...