Hiihtoretkellä

Suloista Sunnuntaita kaikille! Tänään on ollut hieno päivä touhuta ja nukkua; siis molempia vuorotellen. Lapset ja isäntä ovat reissun päällä joten olen ainut mies talossa - ja ainut huomion kohde myös. VAU.

Olen nyt vähän ottanut iisimmin noiden ympäristön hajujen suhteen. Aikani vouhasin, tein syömälakon ja so what - ei morsiamen morsianta tullut tyrkylle. Tai mua ei vain päästetty oikeaan aikaan paikalle. Siispä aloin taas syömään ja korvatkin ikäänkuin palautuivat paikalleen. Nyt on tokoiltu kotipihalla ja emännän lenkkitakin taskutkin ovat taas täyttyneet herkuilla- sehän passaa.

Tänään olimme hiihtämässä ekaa kertaa. Emäntä varustautui tukevalla retkivyölaukulla, monitoimiremmillä ja minä pukeuduin valjaaseen. Ja eikun baanalle. Luopajärven lenkit on ajettu ja pääsin minäkin sinne - kai jollain voi olla valittamista mutta en sotkenut latuja vaan juoksin nätisti vierellä. Oli tosi nastaa. Vaikka emännällä taisi olla jotain vaikeuksia välillä, varsinkin alamäkien kohdalla. Haastetta reittiin toi myös se, että lunta on aika vähän metsässä ja kivenmurikat toimivat hyppyreinä. Hengissä kuitenkin selvittiin eikä tullut kertaakaan sotkeutumista suksiin tai sauvoihin. Toinen suksisauva kyllä meinasi olla välillä tiellä, vähän pelottikin se välillä. Tärkeimmäksi komennoiksi ehdottomasti muillekin hiihtämään lähteville koirakoille tiedoksi: minä ensin (siis emäntä ensin), sivulla (harjoitelkaa ehdottomasti molemmilla sivuilla nätisti kulkemista) ja mennään. Näillä pääsee hyvin matkaan. Ja kuulemma hankintalistalle tulee kullanarvoiseen monitoimiremmiin se joustokappale väliin.

Nyt ramasee tosi lujaa. Hohhoijaa...

Narttuja, narttuja enemmän narttuja

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni. Uusi vuosi vaihtui rakettien paukkeessa mammalassa. Oli tosi nastaa. Makkaraa grillattiin ja kaikki hengaili ulkona. Mua ei raketit yhtään haitannu vaikka araksi luonteeksi mua sanovatkin. Mielenkiintoisia pötköjä lähinnä.

Enemmän mun päätäni vaivaa nää sulotuoksut ympärillä. Tyttöhajuja on joka puolella ja mä aivan sekoan. Sisälläkin mua aivan itkettää, kun en pääse ulos tuoksuttelemaan. Murisen muille uroksille, murisen jopa ihmisille - ainoastaan tytöt täyttää mun pään tällä hetkellä. Sisällä nää kaksjalkaiset tiuskii mulle, mutta ne ei ymmärrä kun niiden nenään ei mikään haju näytä ylettyvän. Käsittämätöntä.

Emäntä tossa miettii kuulemma jotain kastrointiasiaa - onkohan se jotain syötävää...?