Aurinkoiset kevätterveiset

Ajattelin vain kertoa, että mulle kuuluu ihan hyvää. Olen tämän talven harrastanut lähinnä kotitöitä, lasten kanssa touhuilua, metsälenkkejä ja kotitokoilua.

Olen kova vahtimaan taloa ja siksi takana onkin työntäyteinen talvi. Emäntä meinaa, että vähempikin riittäisi mutta olen nyt niin innostunut siitä. Työn vastapainoksi olen läähätellyt takkatulen vieressä jääkaappia kaihoisasti katsoen. Olen myös innokas tulemaan syliin ja painamaan pienen pääni vasten toisten kasvoja. Olen keksinyt myös, miten kahvit saa lentämään kupista: voimallinen kuonon työntö kainaloon ja pään heijaus ylös saa yleensä paatuneenkin kahvinjuojan irrottamaan otteensa mukista ja huomaamaan minut. Olen vähän ristiriitaisessa nuoren uroksen vaiheessa; toisaalta rakastan ihmisiä mutta kotiini en päästäisi vieraita ihmisiä. Varsinkin jos ympärillä on tyttöjen sulotuoksuja, pullistelen vähän liikaakin kuulemma.

 Emäntä alkaa näin kevään tullen höyrytä joidenkin ilmoittautumisaikojen kanssa, mutta onneksi innostuu niin aina viime tipassa, että nuo näyttelyt ainakin näyttävät menevän alkukesästä ohi kuonon. Huh, hyvä niin, en niistä niin perustakaan. Sen sijaan olen oikein innokas tuohon tokoiluun. Haen jopa sitä kapulaakin kaksi kertaa. En enempää, se on jo tosi paljon. Enkä kyllä jaksa aina tuoda sitä emännälle asti, on se niin rankka liikesuoritus.

Kokeeseen olisin kai muuten valmis, mutta noi häiriöt on kyllä liikaa mulle. Jos siellä on ihania tyttöjä tai pullistelevia isoja uroksia, meitsi kyllä käy kuumana. Jotain harjoittelua kuulemma tulossa mulle tästä, saas nähdä. Mun mielestä bernin täytyy tehdä mitä bernin kuuluu tehdä - tosin joku kouluttaja sanoi hiljan, ettei ole moista bernivirtaa ennen nähnyt. Emännän mielestä kohta mennään kastraatioon, mikähän sekin on.  Jotain syötävää toivottavasti.

Tänään kävin kannustamassa mun Oskariani kartingradalla. Päivä oli tosi lämmin, mutta maa on onneksi vielä melko viileää. Ja jätski kanssa :)