Sulo 6kk lomalla

Aikaa on vähän vierähtänyt viime kertomuksesta. Nyt on tullut mittariin puoli vuotta ikää ja 33kg painoa. Ja järkeä hurjasti :) Ainakin omasta mielestä. Ja vähän emännänkin mielestä. Mutta kerronpa vähän seikkailustani viime viikonlopulla...

Porukat keksi lähteä hiihtoviikonlopulle enkä minä oikein pääse vielä hiihtohissillä... Pääsin siis hoitoon ja mikä parasta - iskän luo viikonlopuksi. Vau. Kyllä mua eka jännitti. Aluksi iskä mua vähän komensi. Mutta onneksi tutut ihmiset auttoi mut ujostelusta alkuun ja iskäkin oli pian tyytyväinen mun tottelevaiseen ja valloittavaan luontooni - ja meillä sujuikin hyvin sitten :) Komentojärjestys tuli selväksi.

Äijäenergiaa

Meillä oli paljon tekemistä. Opin uusia asioita - portaitakin opin menemään. Käytiin retkelläkin ja riehuttiin urakalla ihanaisessa lumessa. Sain uusia kavereitakin. Elli varsinkin oli tosi ihku tyttö.

Lumi on mun mielestä tosi ihanaa. Tykkään riehua siinä, kaivautua siihen, syödä sitä...

Mutta kyllä on rankkaa hommaa tää talviurheilu. Ja kaverien kanssa touhuilu. Täyty pistää iskän viereen maate kun päästiin takaisin lenkiltä. Molemmat sai hyvin nukuttua yönsä - ja päiväunensa.

Seuraavana ehtoona tuli kotiväki reissusta ja oli kyllä mukava nähdä kotijoukotkin. Mutta niin mukavaa oli hoidossa, että taidan mennä toistekin kyläilemään. Kiitokset vielä Roopen kotijoukoille mukavasta viikonlopusta!

 

Eläinlääkärissä ja muita kuulumisia

HUh, kun on ollut kylmää. Noista viime treffeistä lähtien aika onkin mennyt vähän alavireessä. Kun maha parani, tuli yskää ja silmätkin rupesivat rähmimään. Eivät onneksi pahasti. Käytiin kuitenkin moikkaamassa Miiaa Eläinklinikalla ja kuulemma kennelyskän olen saanut ja jälkimaininkeina silmätulehduksen. Paranemaan päin kumminkin. Olen nyt lepäillyt takkatulen ääressä ja silpunnut sanomalehtiä viime päivät. En taida nyt sitten päästä pentumätsäriin Kjoelle sunnuntaina..

Muutakin on tapahtunut: Mun purukalusto on vaillistunut. S meinasi jo huolestua toden teolla, kun meinasin tukehtua pipariin viikonloppuna. Syynä oli ammottavat kolot kulmapiikin ja toisen hampaan kohdalla. Pure siinä nyt sitten jotain...

On tää pentuaika muutenkin aika jännää. Koko ajan oppii uutta ja kaikkea ihmeellistä tapahtuu. Kuten noi muksujen suksetkin. Olen yrittänyt muksuja varoittaa niistä; olen haukkunut ja tanssinut ripaskaa niiden ympärillä ja tehnyt kaikkeni niiden vastustamiseksi - silti rohkeat lapsoset ovat niille hypänneet. Vasta viime viikonloppuna mä tajusin että niillä on tarkoitus mennä eteenpäin ja vielä vapaaehtoisesti eikä silleen, että Karhut ovat ihmisen (ja koiran) suurimmat viholliset...