HUh, kun on ollut kylmää. Noista viime treffeistä lähtien aika onkin mennyt vähän alavireessä. Kun maha parani, tuli yskää ja silmätkin rupesivat rähmimään. Eivät onneksi pahasti. Käytiin kuitenkin moikkaamassa Miiaa Eläinklinikalla ja kuulemma kennelyskän olen saanut ja jälkimaininkeina silmätulehduksen. Paranemaan päin kumminkin. Olen nyt lepäillyt takkatulen ääressä ja silpunnut sanomalehtiä viime päivät. En taida nyt sitten päästä pentumätsäriin Kjoelle sunnuntaina..
Muutakin on tapahtunut: Mun purukalusto on vaillistunut. S meinasi jo huolestua toden teolla, kun meinasin tukehtua pipariin viikonloppuna. Syynä oli ammottavat kolot kulmapiikin ja toisen hampaan kohdalla. Pure siinä nyt sitten jotain...
On tää pentuaika muutenkin aika jännää. Koko ajan oppii uutta ja kaikkea ihmeellistä tapahtuu. Kuten noi muksujen suksetkin. Olen yrittänyt muksuja varoittaa niistä; olen haukkunut ja tanssinut ripaskaa niiden ympärillä ja tehnyt kaikkeni niiden vastustamiseksi - silti rohkeat lapsoset ovat niille hypänneet. Vasta viime viikonloppuna mä tajusin että niillä on tarkoitus mennä eteenpäin ja vielä vapaaehtoisesti eikä silleen, että Karhut ovat ihmisen (ja koiran) suurimmat viholliset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti