Ihanat talvikelit

Että voi olla kelit bernin mieleen. Kunnon pakkasta ja lunta. Tässä vähän kuvia:

Mitäs tuolla tapahtuu

Kiireesti juoksen kohti kutsua...
 

Kuvaustulokset

Jaahas, kuulemma kuvaustulokset ovat tulleet. No, meikäpoika ei niistä niin piittaa mutta isäntäväki riemuitsi sitäkin enemmän. Tiesinhän mä itse, kuinka hyvä poika mä oon tuolta nahkan alta.

Viralliset kuvaustulokset siis A/A ja 0/0

Kyllä ny kelepaa.

Hyvää joulunodotusta kaikille

Kuvauspäivä

Moon tässä lujaa ihmetelly tätä päivää. Oli niin kummallinen. Emännältä eka unohtu antaa mulle aamuruoka, sitten tultiin herättämään kesken päiväunien ja kauheella tohinalla tehtiin lenkkiä ja sitten autoon. Arvasin heti, että jotain on tekeillä ja olin myös tosi tohkeissani.

Autosta hypähdettiin Sjoen Eläinklinikan pihalle. Olin heti täynnä toimintaa mutta ei kun heti sisälle pakkoistumaan odotustilaan. Puntarin kautta. Olin muuten 53 kg -aika hyvän kokonen uros jo. Olisin niin mielelläni vähän huudellut miehistä uhoani kaikille muille uroksille, mutta ei annettu - HÖ. Ja sitten mut otti Jarmo huoneeseen ja pisti mulle piikin kankkuun. Jaiks. Heti tuli uni vaikka kuinka taistelin sitä vastaan. Näin koiranunta, jossa lenkkeilin mun mielimettässä ja väänsin tortut. Oli muuten tosi todentuntuinen uni. Hetken aikaa makoiltuani mut raahattiin kuvaushuoneeseen. Ai nää oli ne viralliset valokuvat musta. En kyllä jaksanut enää raottaa edes silmiäni moisesta. Ja todentuntuinen unikin siivottiin sillä aikaa roskapussiin...

Jarmo kehui mua hienoksi ja tuloksia hyviksi ison koiran kuviksi. Saan juosta ja vetää ja pyöräillä näiden tulosten perusteella sen mitä huvittaa. Kyynärnivelet eivät olleet täydelliset vaikka ei niissä emännän mukaan mitään ihmeellistä näkynyt. Ei kuitenkaan aivan täydelliset joten ykkösenä pistettiin Kennelliittoon. Takalonkat olivat puoliksi primat; toinen aavistuksen poikkesi toisesta joten lähti b:nä.  Joku niitä sitten Kennelliitossa syynää astemitan kanssa ja tekee lopullisen päätöksen. Kaikkea ne haluaa meikäläisestä tietää - kaikki mitä on nahkan allakin kiinnostaa. Kaksjalkaiset taitaa olla vähän kahjoja...

No mutta ohi on nyt tämäkin show. Sain rokotteetkin kolmeksi vuodeksi voimaan tällä reissulla. Nyt on melkoinen väsy - koiramainen krapula suorastaan. Hyvää yötä kaikille!

1-vuotissynttärit

Hyvänen aika, moon jo yksi vuotta. Vähän ihmettelin, kun muksut toi mulle lahjoja ja hyppi mun ympärillä kovasti - mutta hauskaahan tämä oli - mä tykkään synttäreistä ja lahjoista.  Lopputuloksena oli kova hiki ja ilmavaivoja kovasta ahmimisesta. Hyvät kemut, olispa pian uudestaan...

Mitähän täältä paljastuu...?

Makee rotta - ja vinkuukin vielä raatelustani huolimatta

Kesä 2012 ja näyttelysaalis

Nyt on emännän tunnustettava, että on jäänyt vähän jälkeen näissä merkinnöissä. Syksy, koulun alku, harrastukset - kaikki alkaa aina niin vauhdilla syksyn alkaessa, että meinaa aivan hengästyä kiitäessä joka paikkaan. Ja kaikki ylimääräinen karsiutuu pois... Nyt näin syysloman jälkimainingeissa on hyvä aika päivittää vähän.

Sulon näyttelykesän saaliiksi jäivät hyvät muistot ja pari onnistunutta mätsäriä ja pari näyttelyä. Paras tulos tuli näistä toisista näyttelyistä eli Raisiosta 11.8.2012. Tuomarina oli Katrin Lahi Virosta. Paikkana Vaisaaren koulukeskuksen piha oli tosi mukava näyttelypaikka; oli tilaa, hyvät kehät ja hyvät oleskelualueet. Tänne voidaan hyvin mennä toistekin.

Sulo oli erinomainen :) muidenkin mielestä siis ERI JUK4 / ja vielä SA kaupan päälle. Virallinen arvostelukin muistettiin hakea tällä kertaa ja se meni näin:
"11,5kk / Hyvä tyyppi ja koko ikäisekseen, hyvin kehittynyt. Sopusuht. runko. Liikkuu hyvin."
Erityisen ylpeitä oltiin tuosta loppukommentista, kun edellinen tuomari oli sitä mieltä, että vain tanssimme eikä osata liikkua ollenkaan! Onneksi makuasioita  - suosimme siis Viron tuomareita

 Tähän oli hyvä lopettaa kilpailut junnuluokassa. Nyt kasvetaan luonteen ja näön puolesta nuorukaiseksi ja koitetaan saada lonkkakuvat otetuksi. Seuraavaksi koitetaan kilpailla sitten keväällä 2013. Toivottavasti löydetään joku rallitoko tai vastaava talvihuviksi.

Mätsärit Jalasjärvellä 17.7.2012

Tuli taas aika pakata reppu - olin heti innoissani. Mulla on siis oma treenireppu, josta heti tiedän, että nyt alkaa tapahtua. Ja tutulle kentällehän me mentiin - paitsi että siellä oli koiria hurjasti. Olin vähän tohkeissani moisesta yleisöryntäyksestä ja yritin vähän ärhennelläkin uroksille. Numerolappu tuli ja sitten tajusin, että tää on tätä touhua...

Kehässä oli monta pentua. Jouduin odottelemaan tosi kauan. Onneksi yleisön joukossa oli ihania ihmisiä ja suloisia pikkukoiria: varsinkin Siru joukkoineen oli niin mun mieleen :D
Mun taistelupariksi tuli vesikoira, onneksi ei syötävän suloinen valkoinen puudeli. Käyttyidyin tosi mallikelpoisesti, jaksoin seistäkin melkein koko ajan. Sininen nauha tuli tässä vaiheessa.

Ja sitten ryhmäkehässä. Juoksukin tuntui sujuvan helteisestä kelistä huolimatta. Kannatti ravata, palkinto tuli - olin sinisten pentujen 3. Ja niin ylpeä mun ruusukkeestani!

Kesälomat ohi

Ensi viikolla alkaa syksy ja arki. Kaikki katoavat aamuisin jonnekin ja ohi on leppoisat löhöpäivät trampoliinin alla. Mun tarvii ruveta päivystämään yksin tätä tonttia - en mä kyllä vahtia osaa mutta kattelen sujuvasti, jos vaikka tulis murtovarkaita. Tai tapahtuis muuten jotain jännittävää.

En oppinut tykkäämään uimisesta ekana kesänäni. Jalat kyllä tykkään kastella. Enkä tykkää hyttysistä ja paarmoista. Hauskinta on juosta vesisateessa; erityisesti märkä metsä ja sammaleikko saa minut hurmoksiin. Miksiköhän muut eivät innostu näistä vesilenkeistä niin paljon kuin minä. Onneksi siis mun näkövinkkelistä vettä piisasi lakeuksilla tänä kesänä. Myös hiekkalaatikko on mun suosikkimestojani - mammalan kukkapenkit toki myös. Tykkäsin myös kesällä autoilureissuista, jätskinhakureissuista, grillauksesta ja kaikista kivoista koirareffeistä, joissa kävin.

Parhaimman kommentin koostani sain kuulla mammalassa lomalla pikku-Eliakselta, minun mittaiselta miehenalulta. Hän vähän mua arasteli ja oudoksui kokoni takia, kiinnostin toki kovasti. Kovasti nauratti kaikkia kun hän kommentoi: "Tulo, Hevonen, I-ha-haa". No, hirnumaan en kuitenkaan oppinut...

Ensimmäinen koiranäyttely - Kokkolassa 8.7.2012

Nyt mä oon ollu oikein koiranäyttelyssä! Ihmettelin kovasti, miksi niin mua pestään ja kammataan ja yritetään puunata vesisatehella mutta se johtuikin tästä showmeiningistä. Matkattiin koko perheen voimin aamuvarhaisella Kokkolaan. Paikka oli jees - iso ravirata jonne huiskuhäntiä mahtui iso joukko. Olin niin fiksu poika; en loikkinut muiden päälle enkä haukkunut, niinkuin eräät. Makasin omalla petillä ja vähän mörähtelin aluksi kyllä joillekin.

Kehään menoa ei paljon odoteltu. Olin ainut junnu, pari pentua arvosteltiin eka. Outoa. Oon käyny treenaamassa näyttelykehää muiden kanssa ja sitten mut pistettiin yksin sinne alttarille. No, ruotsalainen tuomari oli ihan jees: se kopeloi, katteli hampaat ja jutteli kaikenlaista. Olin tosi hienosti ja annoin sen tehdä ne kaikki jutut. "Just a puppy" se sanoi, vähän hassusti. Ei kai junnukehässä nyt vielä kovin miehiä olla.

Sitten liikkeelle. Loikin ja seurasin mamia ja lihapullaa. Ei kelvannut sille tuomarille. Kysyi meiltä, että harrastammeko tanssia?! HÖH. Sain vielä yhden lisärundin "armoa" mutta ei meidän tyyli liikkua miellyttänyt tuomaria. Kuulemma pitää treenata, että tiedetään mitä kehässä täytyy tehdä. Sininen lätkä viuhahti ja erittäin hyvällä mentiin. Sitten seurasi se paras osuus: JÄTTILÄISKOJUT HERKKUJA. Taidan tykätä näistä näyttelyistä. Kotimatkallakin syötiin vielä pizzaa.

Jatkamme treenejä, josko seuraava tuomari olisi sitten vähän armollisempi meidän tyylille. Kokeillaan josko päästäisiin vielä syksyllä Raisioon...

Heinäkuun helteet

Onpa kuuma. Aika menee melkein makoillessa. Onneksi tuo koulukin loppu - selvisin ekasta toko-kurssista hienosti. Vähän kuin koirien eskari, josta on kuulemma hyvä jatkaa treeniä lajissa kuin lajissa. Tuli kyllä iän puolesta hyvään saumaan murrosiän kannalta, mamin mielestä nääs.

Huomenna on jännä päivä tulossa. Meen ekaan näyttelyyni Kokkolaan. Aloitin valmistelut pudottamalla turkkini... Mutta tärkeintä ei ole menestys vaan osallistuminen. Mukavaa näyttelypäivää muillekin karvaturreille - toivottavasti ei ole kovin helteinen päivä.

Hyvää Juhannusta Kaikille

Juhannus, tuo keskikesän ja hyttysten juhla. Ja grillaamisen. Ei hassumpaa. Kävin mökilläkin vähän kääntymässä laiturilla - saivat kaikki nauraa oikein kunnolla kun astelin mökkilaiturilta suoraan veteen. MegaMOLSKIS - luulin kyllä että järven pinnalla voi kävellä mutta ei se pinta kantanutkaan. Tulipahan testattua, että berni osaa luonnostaan viisaana koirana uida varsin mahtipontisesti rantaan ilman sen kummempia reenejä.

Bernien kesäpäivät Alavudella

Ihanaa, mullakin oli omat kesäjuhlat. Kokoonnuimme sunnuntaina 17.6 Alavudelle Kourasjärven leirikeskukseen E-P:n bernien kesäpäiville. Meitä oli sopeva joukko kaikenkarvaisia sveitsinpaimenkoiria sekä kaksijalkaisia junioreita ja senioreita ;) Ruokaa tuotiin nyyttäriperusteella ja olikin aivan ihana notkuva pöytä - kattelin ikkunasta meinaan...  Me koirat juoksimme, haukuimme ja kahlasimme vedessä innolla. Loppuajasta mä tajusin, että nää daamit on kaikki mua varten ja innostuin vähän tuota Moonaa ja Elliä jahtaamaan "niissä" merkeissä. Vähän nopeuskilpailuakin otettiin ja syötiin nakkeja kuola roiskuen. On tää vaan mukavaa porukkaa! Nähdään taas pian.

Kiire seuraavaan paikkaan

Mitäs tuolla tapahtuu?



Ihana Moona läpsii Suloa

Sulon ensirakkaus

Grillimakkara käänsi kaikkien koirien päät.

Kesä :)

On se vaan ihanaa tämä kesä. Metsä ja kuraojatkin tuoksuvat aivan erilaisilta.  Laitan tähän vähän kuvia minusta...

Ensikosketus kärpäseen, en tiä tykkäisinkö vai en...

Pidän kukista, erityisistä narsisseista, orvokeista, begonioista...nääkin maistuu kyllä.

Osaan pysyä paikallani - hetken.

Minä ja mun rakas miniemäntäni.

Nyt on kiire - mua huudellaan.

Niin olikos täällä piilossa jotain ruokaa...

Uusi kamu.

Aika mukavaa, kun ei oo kiire mihinkään.

Kesä.

Kukkais-berni taas.

Arkitokoa...

No nyt on treenit kentällä aloitettu. Harjoiteltiin muutaman huiskuhännän kanssa kaikkia hassuja seuraamis-, sivullaseisonta- ja kontaktijuttuja. Siis seurasin makkaraa, kunnes tuli niin kuuma, että piti laittaa selälleen maate ruohikkoon. Ja pyöriä nurmella, kunnes taas makkara ohjasi minut ylös... Aika hitaasti uusia tapahtumia kuitenkin, joten yritin haukkua vauhtia jengiin joka välissä. Ei auttanu. Jospa ensi viikolla alkaa tapahtua isolla T:llä... Suuren Namin toivossa ensi viikolla siis uudestaan.

Tervehrys ja vähän kasvutarinaa

Vähän faktaa minusta välillä. Olen nyt 8kk vanha. Minusta on tullut jo iso poika. Olen n. 46kiloinen ja säkältäni 66cm komistus. Pientä takakorkeutta kuulemma havaittavissa ja toinen etujalka ei aivan meinaa pysyä mun tahrissa. Muuten oikein komiaksi ja ihanaksi olen kasvanut.

Luonteeltani minusta on kehittynyt oikein iso haliberni. Tykkään olla tosi lähellä ihmistä. Noin sentti on sopiva etäisyys mamiin. Tykkään tulla syliin ja katella silmiin. Erityisesti naiset ovat heikkona minuun ja käytän sitä hyväkseni sumeilematta. Lykkään vain takapuolella kumoon ja asetun syliin rapsuteltavaksi. Yleensä tämä toimii, vaikken kumoon saisikaan. Huomiota ainakin. Lapsia kanssa rakastan kovasti. Vähän ronskit hypyt mulla nykyisin on tohon isompaan Lapseen ja komentoa on tullut tästä aiheesta. Oon kai nyt jossain teiniangsi-iässä... Jos ei heti huomata, eikä vielä sittenkään, haen jonkun perheen tavaran ja puren sen rikki. Just viime viikolla mami kiitteli kun hain ruokapöydältä Tupperwaren juustokuvun kun ei mitään tapahtunut. Pihassa pysyn aika hyvin ja käskyn alla muutenkin irti seuraan aika nätisti, että tällasta pientä jäynää vain lähinnä sisätiloissa.


Koulutuspuolella olen aloitellut työt kanssa jo. Kotitreenien lisäksi pientä tokoilua porukalla ja kesällä luvassa oikein ohjatusti kentällä. Näyttelyreeniä ollaan kanssa tehty koiraporukalla. Jonkun verran olen käynyt koirareffiillä ja mukavaahan niissä on ollut. Nyt tässä iässä olen aluksi vähän jäykistellyt muille isoille uroksille ja yrittänyt vähän isotellakin... Pienet koirat nyt heti saa huiskastua hännällänsä sivuun ja vallattua parhaat rapsutuspaikat.


Näyttelytreeni tuotti tulosta - hampaat saa katsoa ja mua saa kopeloida. Pentuna ilmennyt aristelu muita ihmisiä kohtaan alkaa väistyä. Juoksu nyt on vähän vielä loikkimista mutta työn alla... Ekasta mätsäristä Ilmajoella sain 3. palkinnon pennuissa ja pussillisen leluja. Niitä me Tytön kanssa tutkittiin ahkeraa ja maisteltiin kilvan. Ehkä tuo seisoskelu sitten kannatti vaikka välillä niin tympi että piti ruveta haukkumaan koko hommaa. Näyttelyihin on kesällä tarkoitus mennä ainakin käymään, Tuuri taitaa mennä sivu suun mutta Kokkola ehkä... Sen näkee sitten aikanaan. Vallataan nyt näitä mätsärikehiä ainaskin...


Eniten musta tykätään just tällasena ku mä oon. Sulo Suloinen.

Kevättä ilmassa - pajunkissoja puissa

Ihanaista kevättä kaikille! Onpa ollut ilo lenkkeillä näin komeilla kevätsäillä. Ainut outo puoli näissä keväisissä ojissa on, että täynnä ihania tuoksuja mutta tassut humahtaa lumihangen läpi ja jumissa ollaan. Ainakin mun siro 35 kilonen kroppani tipahtaa sinne. Mutta atleettina loikkaan sieltä vähän nolona takaisin baanalle ja meno jatkuu.

Kevät on muutenkin täynnä uusia elämyksiä. Söin mun ensimmäisen paistetun siansorkan ja njam- mikä makuelämys. Suosittelen kaikille :) ja kiitän Arttua lahjasta...

Olen kovasti oppivainenkin. Olen alkanut kiinnostua emännän höpötyksistä "istu, odota, maahan ja muuta höpinää" - nämä kaikkihan tarkoittavat namuja. Mikä ahaa-elämys. Yhteistyö on alkanut hyvin rullata tämän oivalluksen jälkeen. Pidänkin nyt näistä pikkutreeneistä kovasti. Ainut hassu sana on joku seisomis-juttu - liittyy johonkin näyttelyharjoitteluun??? Emäntä ei yhtään tajua, että mä en kerkiä seisoon paikallani - en sitten yhtään. Huhtikuulla olisi jotain näyttelyviritelmiä kuulemma suunnitteilla, mutta saas nähdä tuleeko mitään...

Sulo 6kk lomalla

Aikaa on vähän vierähtänyt viime kertomuksesta. Nyt on tullut mittariin puoli vuotta ikää ja 33kg painoa. Ja järkeä hurjasti :) Ainakin omasta mielestä. Ja vähän emännänkin mielestä. Mutta kerronpa vähän seikkailustani viime viikonlopulla...

Porukat keksi lähteä hiihtoviikonlopulle enkä minä oikein pääse vielä hiihtohissillä... Pääsin siis hoitoon ja mikä parasta - iskän luo viikonlopuksi. Vau. Kyllä mua eka jännitti. Aluksi iskä mua vähän komensi. Mutta onneksi tutut ihmiset auttoi mut ujostelusta alkuun ja iskäkin oli pian tyytyväinen mun tottelevaiseen ja valloittavaan luontooni - ja meillä sujuikin hyvin sitten :) Komentojärjestys tuli selväksi.

Äijäenergiaa

Meillä oli paljon tekemistä. Opin uusia asioita - portaitakin opin menemään. Käytiin retkelläkin ja riehuttiin urakalla ihanaisessa lumessa. Sain uusia kavereitakin. Elli varsinkin oli tosi ihku tyttö.

Lumi on mun mielestä tosi ihanaa. Tykkään riehua siinä, kaivautua siihen, syödä sitä...

Mutta kyllä on rankkaa hommaa tää talviurheilu. Ja kaverien kanssa touhuilu. Täyty pistää iskän viereen maate kun päästiin takaisin lenkiltä. Molemmat sai hyvin nukuttua yönsä - ja päiväunensa.

Seuraavana ehtoona tuli kotiväki reissusta ja oli kyllä mukava nähdä kotijoukotkin. Mutta niin mukavaa oli hoidossa, että taidan mennä toistekin kyläilemään. Kiitokset vielä Roopen kotijoukoille mukavasta viikonlopusta!

 

Eläinlääkärissä ja muita kuulumisia

HUh, kun on ollut kylmää. Noista viime treffeistä lähtien aika onkin mennyt vähän alavireessä. Kun maha parani, tuli yskää ja silmätkin rupesivat rähmimään. Eivät onneksi pahasti. Käytiin kuitenkin moikkaamassa Miiaa Eläinklinikalla ja kuulemma kennelyskän olen saanut ja jälkimaininkeina silmätulehduksen. Paranemaan päin kumminkin. Olen nyt lepäillyt takkatulen ääressä ja silpunnut sanomalehtiä viime päivät. En taida nyt sitten päästä pentumätsäriin Kjoelle sunnuntaina..

Muutakin on tapahtunut: Mun purukalusto on vaillistunut. S meinasi jo huolestua toden teolla, kun meinasin tukehtua pipariin viikonloppuna. Syynä oli ammottavat kolot kulmapiikin ja toisen hampaan kohdalla. Pure siinä nyt sitten jotain...

On tää pentuaika muutenkin aika jännää. Koko ajan oppii uutta ja kaikkea ihmeellistä tapahtuu. Kuten noi muksujen suksetkin. Olen yrittänyt muksuja varoittaa niistä; olen haukkunut ja tanssinut ripaskaa niiden ympärillä ja tehnyt kaikkeni niiden vastustamiseksi - silti rohkeat lapsoset ovat niille hypänneet. Vasta viime viikonloppuna mä tajusin että niillä on tarkoitus mennä eteenpäin ja vielä vapaaehtoisesti eikä silleen, että Karhut ovat ihmisen (ja koiran) suurimmat viholliset...

Treffien jälkimaininkeja

Niin onnellinen, niin uupunut... ja niin kuralla. Sai isäntäkin porstata mattoja aivan aamutöikseen... Taisin vallan innostua tuosta koiramäärästä ja maha meni niin sekasin. Tai sitten maiskuttelin siellä jotain ihanaa. Mutta kyllä se tästä iloksi taas muuttuu. Pöperöt vaan heikkeni kummasti ja sitä tuleekin nyt niin vähän... Höh.

Ekat treffit

Niin uupunut oon. Tulin juuri bernitreffeiltä Sjoelta. Juostin ympäri Huhtalan koirapuistoa ja mulla oli niin kivaa. Uusia kavereita aivan mahrottomasti. Kyllä oli korvat kuolassa ja muutenkin upeet fiilikset pistää kotona maate ja syödä iltapuuro. Näille treffeille kannattaa kyllä joka koiran lähteä. Kiva kun E-P:llä on aktiivinen berniporukka :)

Alkusanat

Olen berninpaimenkoira Sulo alias Hexa-Han Chevy Van. Olen syntynyt Eurajoella 25.8.2011 Hexa-Hanin kennelissä Murun hellässä huomassa. Mun iskä on Roope - tosi komea uros muuten. Ja nyt mä asun täällä Etelä-Pohjanmaalla - meillä ei ole muita nelijalkaisia mutta kaksijalkaisia täällä kyllä asustaa pieniä ja suuria.

Tykkään syömisestä ja koirista. Ja ihmisistä. Ja syömisestä. Ja siitä että tapahtuu. Ja leluistakin tykkään. Ja mainitsinko muuten ruuan. Kirjottelen tänne jotain kuulumisia matkan varrelta ja laittelen vähän mun kuvia kasvun varrelta. Kirjurina toimii S. Tervetuloa mukaan mun maailmaan.