No nyt olin ekaa kertaa ALO-tokokurssilla. Laitoin heti hösseliksi kun huomasin, että vihdoinkin mentiin nelijalkaisten bileisiin. Mutta... ekan kerran piti pistää häntä koipien väliin kun näin ton hallin. Hirveet kanansyöttölaitteet katossa ja isoja koiria oli muitakin kuin minä - hui. Ja mä kun luulin että täällä sais vain juosta ja telmiä pimujen kanssa.
Olin tosi innokas ja äänessä melkein koko ajan. En millään olisi malttanut tehdä oikein mitään. Tai pikemminkin ehdin tehdä kaikki liikkeet ennen käskyjä, varsinkin ne väärät. Ja varsinkin toisten vuorolla. Emännän mielestä kaikki opitut liikkeetkin oli muisto vain tänään. Minusta vain emäntä oli mahdottoman hidas jakamaan noita käskyjä ja lihapullia tahdissa. Ja tottahan se oli...
Voi kun jännää, mitähän ensi viikon oppitunnista tulee... Toivottavasti kelit lämpenee, että emännän lihapullakäsikin on nopeampi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti