Kevättä kohti...

Aika on vierähtänyt kevättä kohti nopeasti. Lumiolot eivät päätä huimanneet tänä talvena, mutta onneksi sitä on ainakin syötäväksi asti piisannut. On muuten todella hyvää! Vain muutama potkukelkkalenkki on tullut tehtyä ja kerran olen ollut hiihtämässä.

Juoksulenkkejäkin on tullut tehtyä suht tiheään, että kroppa pysyy atleettisessa kunnossa. Kerran emäntä sitoi lumikengät jalkoihinsa ja lähdettiin mammalan pelloille talsimaan. Huh, kyllä se oli rankka lenkki. Alkumatkan haukuin ja varoitin koko ajan noista kapistuksista emäntää ja sitten olikin täysi työ pomppia sen perässä lumisia peltoja pitkin. Onneksi niitä kapistuksia ei ole näkynyt sen jälkeen... Moottorikelkan perässä olen myöskin haukkunut muutamat rundit ja yrittänyt saada tuota isompaa lapsukaista himmaamaan vauhtia - onnistumatta siinä kovinkaan hyvin.

Olen kovasti muutenkin auttanut emäntää kuskaamaan lapsia harrastuksiin ja osallistunut kaikkeen toimintaan, mitä nuo lapsukaiset kavereineen ovat keksineet. Aina kun pojat keksivät ottaa pleikkarin esille, asetun keskelle lattiaa ruudun ääreen valmiiksi pelitilanteeseen. Tiellä, minäkö - en suinkaan. Minusta on tullut oikein iso Perhekoira - vahdin kovasti myös omaa taloa ja se pitää kiireisenä. Illalla painan pienen pääni kaikkien syliin vuorotellen. Huokaus. Olen tyytyväinen tähän laumaani.

Tänä vuonna ei villejä kevätviikkoja naisten suhteen olekaan luvassa, koska minut on nyt kastroitu. No more puppies for me! Leikkaus tehtiin Takalan eläinklinikalla ja täytyy

sanoa, että hyvät tikit tehtiin siellä. Ainoastaan tuo nukutus on todella karseaa tai se heräämistokkura siinä. Vielä muutama kauluripäivä ja kunnossa ollaan. Tehoja testattiin ensin hormonipiikillä, joten kovilla kierroksilla en vielä käynytkään leikkuriin mentäessä. Emännällä suurin intressi kai tässä oli, että en niin nostaisi älämölöä toisia poikakoiria nähdessäni - rallitokoa pitäisi vielä testata. Katsotaan, katsotaan...

Mun pennut on kyllä ihania. Muistutus minusta itsestäni, vaikka lisää niitä en enää tee. Nuorimmaisetkin on jo puolen vuoden ikäisiä vintiöitä. Kohta päästään näkemään niiden debyytit kesän näyttelyissä :)

Mä jatkan keväistä maaston tutkintaa...